Punainen neliö - judoblogi

Blogi, jossa ryhmä judokoita pohtii asioita punaisesta neliöstä ja sen ympäriltä.

"Judon harjoittelu jatkuu aina. Vain kuolema voi sen keskeyttää."

-Max Jensen-


"Judon harjoittelu jatkuu aina. Vain kuolema voi sen - hetkeksi - keskeyttää."

- Yjä Ekholm-

perjantai 14. helmikuuta 2020

Kamppailuajatuksia

Minua pyydettiin selittämään omia näkemyksiäni siitä mitä on kamppailulajit.

Kuvittele pelaavasi shakkia. Yksi väärä liike voi antaa vastapelurille suuren etulyöntiaseman. Se tästä pelistä tekee jännittävää. Mitä tapahtuu jos teen näin? Miten vastapeluri reagoi jos teen sittenkin noin?

Muokataan peliä vähän. Nyt on aikarajoitus valintojen suhteen. Et voi jäädä enää miettimään, mutta jotakin pelinappulaa on siirrettävä. Varmasti teet virhearviointeja paljon enemmän, mutta niin tekee myös vastapeluri.

Lisäsääntö: ei ole enää vuoroja. Voit liikuttaa yhtä nappulaa kerrallaan, mutta heti kun päästät irti voit liikuttaa seuraavaa nappulaa. Haastavaa, tuntuu suorastaan mahdottomalta peliltä, mutta edelleenkin vastapeluri on samojen sääntöjen armoilla.

Vaikeutetaan peliä. Voit valita omat pelinappulasi, mutta et tiedä etukäteen mitä pelinappuloita vastustaja käyttää. Tässä alkaa ennakointi: mitä jos vastustaja pelaa peliä monella torninappulalla? Minun nappuloiden pitää pysyä poissa edestä etten menetä niitä… Voisiko lähetti toimia torneja vastaan?’’.

Kuinka tosissaan kukin haluaa pelata? Harrastelija voi ihan vaan itseään hauskuttaakseen kokeilla hullunkuriselta tuntuvaa peliä, jossa vaaditaan strategista ajattelua ja reaktiokykyä. Lajin maailmanmestari olisi varmaankin jo miettinyt valmiiksi mitä pelinappuloita käyttää ja millaisia tilanteita saattaa tulla vastaan. Kamppailulajeihin pätee samat asiat. Pelinappuloiden sijaan jokaisella on omat tekniikat joihin eniten luottaa. Monesti tilanteet ovat niin nopeita, että kroppa reagoi ennen ajatuksia. Esimerkiksi Kendo ottelua välillä katsotaan hidastuskameran avulla.

Kamppailulajit on sitä mitä siitä itsellesi luot. Toisille se on vain jumppaa, toisille elämäntapa. Jokaisella on omat lähtökohtansa, ja alta löytyy muutamia esimerkki ajatuksia.

Haluatko testata voimiasi jotakuta vastaan ihan vaan hupimielessä? Kädenvääntökin voidaan luokitella kamppailulajiksi. Kaksi ihmistä keskenään pelaa kumpi saa toisen käden alas. Toinen pelaaja saattaa turvautua puhtaaseen voimaan, kun taas joku muu onnistuu tekniikalla estämään vastustajan ylivoimaisen voimankäytön. Tässä lajissa voi myös kilpailla, jos pelkkä huvittelu ei riitäkkään.

Haluatko parantaa kuntoasi ennen seuraavaa kesää? Kenties kuntonyrkkeily olisi vaihtoehto! Kuntonyrkkeilystä löytyy jos jonkinmoista jumppaliikettä ja lyöminen pistehanskaan tai nyrkkeilysäkkiin saattaa auttaa hartiajumiin tai sitten ihan vaan höyryjä päästämään ulos rankan työviikon päätteeksi. Kuntonyrkkeilystä tulee myös eväitä, mikäli innostuu kilpanyrkkeilyn kokeilemisesta myöhemmin.

Lyöminen kuulostaa pelottavalta, olisiko jotain pehmeämpää? Ehkä jokin painilaji voisi sopia silloin paremmin.

Et tykkää että ihmiset ovat lähellä? Ehkäpä jokin itsepuolustus laji olisi kokeilemisen arvoinen? Opit miten pääset pois ei-toivotuista tilanteista.

Itselleni suurimmat syyt jatkaa lajien parissa on ollut oppimisen tunne ja yhteisöllisyys.
Kömpelönä nuorena liikunta ja urheilu ei juurikaan antanut mitään positiivisia tunteita, varsinkaan joukkuelajit. Kun teinipoikana aloitin kamppailulajit, oli mielessä vain kuinka saisin murjottua kiusaajia. Oma alkeiskurssi opettajani sai koko ajatusmaailman muuttumaan. Opin, miten erilaisia tilanteita pystyy välttämään. Opin kurinalaisuutta, kunnioitusta muita kohtaan, koordinaatiota ja ennen kaikkea liikkumisen iloa.

Toki itsepuolustus- ja kamppailulajeissa tulee myös turhautuneisuutta, varsinkin jos haluaa oppia jonkin tietyn asian eikä oma koordinaatio siihen vielä riitä. Mutta kun vihdoin ja viimein saa kehon ja mielen yhteistyöhön ja onnistuu, on se hetkellinen hyvänolon tunne ansaittu.

Kun kamppailukokemuksia oli kertynyt leikkimielisellä touhuamisella omalla salilla, kävi mielessä, mikä on oma osaamiseni ja miten sitä pystyn testaamaan?’’
Tämän osuuden voisi jakaa kahteen osuuteen: Tasokokeet ja Kilpailut.

Tasokokeet ovat monessa kamppailulajeissa aika yleinen näky. Sinua pyydetään näyttämään erilaisia tekniikoita, lajista riippuen. Mikäli taidot ovat riittävällä tasolla niin sinulle voi opettaa hieman haastavampia tekniikoita jatkossa, joita voi puolestaan myöhemmin testata taas uudessa tasokokeessa.

Kilpailut puolestaan ovat alkupään pika-shakki esimerkin kaltaista sekasotkua jossa voi tapahtua ihan mitä vain. Tuurilla onnistuu päihittämään kokeneen konkarin valitsemalla oikean liikkeen oikeaan aikaan, vai oliko se sittenkään tuuria? Ehkä kilpailu olikin suunnattu pelkästään vasta-alkajille? Ehkä teet jotakin typerää ja koet pettymyksen tunteen hävittyäsi? Kävi miten kävi, kilpailut yleensä kasvattaa harrastajaa. Parhaiten asia avautuu varmaan avaamalla omia kokemuksiani kilpailuista.

Menin ensimmäisiin kilpailuihini nimenomaan hakemaan uusia kokemuksia, ja niitä todellakin tuli! Alkuun ei juurikaan tuntunut miltään koko ajatus kisaamisesta, mutta kun oma vuoroni tuli astua ottelualueelle, koko maailma hävisi ympäriltäni. Taistele tai pakene reaktio iski kovempaa kuin koskaan aikaisemmin, enkä nähnyt mitään muuta kuin vastustajani. Ottelun jälkeen en muistanut kuin pieniä välähdyksiä sieltä täältä, ja otteluvideota tuli katsottua uudelleen ja uudelleen. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni voittanut jossakin, vaikkakin tuuri oli vahvasti mukana.

Hävisin tämän jälkeen kaksi seuraavaa otteluani, joista varsinkin jälkimmäinen oli todella suuri pettymys. Olin menettänyt malttini kesken ottelua ja ryntäsin suoraan kohti vastustajaa, jolloin tulin tyrmätyksi. Vaikka tämä nyt kuulostaa hirmu kauhealta että tulin tyrmätyksi ensimmäisissä kisoissani, niin mitä oppisin tästä? Itsehillintäni vaati muutosta. Jos ei pysty ajattelemaan järkevästi, vaan pelkästään raivon vallassa tunteella, tekee tyhmiä ratkaisuja.

Kilpailemisesta alkoi muodostua tapa, ja melko nopeasti pelkkä kokeilun tai oppimisen halu väistyi ja tilalle tuli jännityksen tunne ja adrenaliini ryöpyt. Hetki ennen oman otteluni alkua on vielä tänä päivänäkin maailman paras ja kamalin tunne yhtä aikaa. Haluan oksentaa, en malta odottaa, sydän hakkaa ja kädet tärisee. Joko saan räjähtää? En pysty pysymään paikallani. Rakkaustarina kamppailulajeja kohtaan onkin jo melkein valmis kun lukee noita pelon ja ilon sekoituksetuksen tunteita.

Tässä nyt tuli ajatusmaailmaa kamppailulajeista omien kokemuksieni pohjalta, mutta nyt on pakko lopettaa kirjoittaminen mikäli haluan vielä nukkuakkin. Kisa kohdan kirjoitus sai samat tärinät päälle kuin ennen kilpailuun menoa, ja täältä treenitauolta katson syyllistävästi omaa kaakaomukini pohjaa ja mietin, jos joskus yrittäisin olla Suomen paras jossakin…

Kaakao, minä tarkkailen sinua!

           - Miyagi

maanantai 14. tammikuuta 2019

Voittamisen ja häviämisen psykologiaa

Voittaminen ja häviäminen - moni on kokenut molempia kamppailu-urallaan. Voittaminen tuntuu usein upealta ja häviäminen pieneltä maailmanlopulta tai muuten vaan hajottavalta. Mitä psykologisia mekanismeja näiden tunteiden takaa voisi löytyä? Lähestymistapoja on varman yhtä monta kuin lähestyjiäkin, mutta tällä kertaa tarkastelen asiaa koherenssin käsitteen näkökulmasta.

Mitä merkitsee termi koherenssi psykologiassa? Alunperin sillä viitataan Aaron Antonovskyn käsitteeseen, jolla tarkoitetaan varsin pysyväisluonteista persoonallisuudenpiirrettä, joka liittyy yksilön elämänhallinnan tunteeseen. Tämä taas rakentuu seuraavista elementeistä:
-Ymmärrettävyys (comprehensibility)
-Hallittavuus (manageability)
-Mielekkyys (meaningfulness)
    Tässä kirjoituksessa käsitettä käytetään kuitenkin johonkin tilanteeseen liittyvänä yksilön tunnekokemuksena.

Miten koherenssin tunne ilmenee voiton kohdalla? Esimerkiksi seuraavien lauseiden kautta:
"Voitin, koska olen treenannut hyvin." (Ymmärrettävyys)
"Voitin, koska minulla oli pelisuunnitelma ja toteutin sen." (Hallittavuus)
"Menestyminen on kivaa." (Mielekkyys)

Häviön kohdalla koherenssin puute voisi ilmetä vaikka näin:
"Hävisin, enkä kertakaikkiaan ymmärrä miksi vastustaja sai pisteet suorituksestani." (Y)
"Hävisin, enkä kyllä hallinnut peliä hetkeäkään." (H)
"Lopetan koko lajin. Mitä järkeä tässä on?" (M)

Helposti voisi ajatella, että mitä täydellisemmin koherenssin kaikki osa-alueet toteutuvat niin sen paremmalta tuntuu ja toisinpäin. Asia ei ehkä kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Jos muistelen vaikka omia matsejani esimerkki-mielessä, niin karvaimmat tappiot ovat kahta seuraavista tyypeistä:
A) Tuomari teki käsittämättömän ja epäoikeudenmukaisen ratkaisun.
B) Alisuoritin räikeästi.
    Molemmissa tapauksissa mielekkyys on kyseenalaista, mutta A:ssa korostuu ymmärrettävyyden puute ja B:ssä hallinnan puute. A:ssa on voinut vallita hallinnan tunne siihen asti, että tuomari on tehnyt täydelliseen ymmärtämisen puutteeseen johtavan ratkaisun. B:ssä taas saattaa olla hyvin tiedossa (ymmärryksen piirissä siis) että pelaa huonommin kuin pitäisi, jolloin hallinnan puute on ehkä hallitsevin tunne (tosin, voihan sitäkin olla vaikea ymmärtää, että miksi näin on). Usein näihin on kuitenkin jokin ymmärrettävä selitys kuten väsymys, raju painojen veto, toipilaisuus tai jokin sosio-psykologinen syy.
    Jos taas puhutaan voitoista, on tilanne hieman samantyyppinen. Omassa mielessäni kirkkaimpina säilyviä voittoja ovat useimmiten olleet:
A) Voitin, koska olin harjoitellut oikein ja toteutin työni tulokset haluamallani tavalla.
B) Olin väsynyt ja/tai loukkaantunut, mutta jotenkin aivoni ja kehoni tuottivat täysin nerokkaan ratkaisun, jolla voitin pelin.
    A:n kohdalla hyvän koherenssin kaikki osa-alueet toteutuvat, mutta B:n kohdalla mennään alueille, joita voi olla vaikea analysoida tietoisesti (ymmärtää siis) tai hallita varmasti. Koherenssin tunteen osa-alueet ovat siis toteutuneet vajavaisesti jos ollenkaan, mutta tulos on silti ollut loistava.

Tämän pohdinnan kohdat sopivat toki muuhunkin elämään, mutta sielläkään koherenssin toteutuminen ei ole mikään absoluuttinen onnellisuuden tai onnettomuuden mittari. Sekä "puskista" tulevat ikävät tapahtumat että itse mokatut jutut saattavat tuottaa suurta surua. Samoin sekä omalla määrätietoisella työllä saavutettu menestys että yllättäen tarjottu onni voivat tuottaa yhtä suurta iloa ja täyttymyksen tunnetta. Miten voisi esimerkiksi rakastumista tai lottovoittoa tai toisaalta lyhyitä huikaisevia onnen hetkiä analysoida koherenssin näkökulmasta..?

Summa summarum: vaikka koherenssin tunteen osa-alueiden toteutuminen tai toteutumattomuus ei aina kerrokaan suoraan tilanteen positiivisuudesta tai negatiivisuudesta voi sen analysointi joissain tilanteissa auttaa selviämään epäonnistumisista tai toistamaan onnistumisia.

Voitto ja häviö


keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Kamppailulajien ajatusmaailman hyödyntäminen arjessa

Itse koen olevani melko kömpelö varsinkin tilanteissa missä pitäisi puhua. Monesti, varsinkin jos on tilanne johon en ole pystynyt varautumaan, tuntuu puhumiseen liittyvät hetket melkein samalta kuin olisi kisaamassa. Tuntuu että oksentaa, kädet vapisee, hikoiluttaa, hengästyttää, ja se ärsyttävä tunne kun sydän hakkaa niin kovalla äänellä ettei päässä mitään muuta kuulukkaan.

Kuitenkin näistä tilanteista tulee selviydyttyä tavalla tai toisella. Jokunen aika sitten erään saunaillan yhteydessä jaoin yhden selviytymistarinoistani, ja se ilmeiseti kuullosti muidenkin mielestä huvittavalta joten ajattelin jakaa sen täällä.

Ammattikoulussa opiskellessa tuli itselleni hieman yllätyksenä, kun piti suorittaa asiakaspalvelun näyttökoe. Näytön vastaanottaja näytteli tilanteessa asiakasta, joka oli juuri tullut ovesta sisään liikkeeseen. Olotila oli taas sama ''Taistele tai pakene'' reaktio, ja omalla kohdallani tuntuu kuin aika hetkellisesti hidastuisi. Pääkopassa ehti jo pyöriä kaikki mahdolliset mokaamisen mahdollisuudet, kunnes jossain kohtaa joku ääni pääni sisällä tokaisi ''Tähän on ihan sama tunne kuin kisoissa olisi'', johon seuraava ääni totesi ''Mitäköhän mä tekisin ottelussa jos en tiedä vastustajasta etukäteen mitään?''

Aloin analysoimaan omaa ottelutyyliäni ja päädyin ratkaisuun: ''Aloittaa kevyesti, hieman tunnustellen millainen vastapuoli on. Ja muistaa omat aloitteet, ei saa lähteä liikaa vastustajan peliin''.

Tuo lähestymistapa voisi sopia moneenkin kamppailulajiin. Nyrkkeilyssä se olisi varmaan etukädellä rentoja lyöntejä jolla testaa vastustajan mielentilaa. Judossa se voisi olla vaikkapa pieni avaava tekniikka sen sijaan että yrittäisi isoa heittoa aloituksesta. Lajit, joissa potkut on sallittu, se voisi olla vaikkapa rento alapotku reiteen. Joten mitä se sitten olisi asiakaspalvelu tilanteessa?

Miten aloittaa puhuminen riittävän kevyesti, mutta omasta aloitteesta?
Oma ratkaisuni oli: ''Hei, Voinko olla avuksi?''
Jes! Sain sovellettua oman ottelemisen puhumiseen. Onko tää nyt sitä puhejudoa? Kokonaisuudessaan yllä olevaan pään sisäiseen taistoon kului aikaa ehkä kaksi sekunttia, mutta se tuntui todella pitkältä ajalta.

Loppu osa näytöstä menikin päin mäntyä, mutta meni läpi kuitenkin. Toinen kamppailulajeissa oleva periaate mitä olen käyttänyt, ja käytin myös yllä olevassa tilanteessa: ''Käyttäytyy hyvin ja yrittää parhaansa, sillä pääsee jo eteenpäin''