Voittamisen ja häviämisen psykologiaa

Voittaminen ja häviäminen - moni on kokenut molempia kamppailu-urallaan. Voittaminen tuntuu usein upealta ja häviäminen pieneltä maailmanlopulta tai muuten vaan hajottavalta. Mitä psykologisia mekanismeja näiden tunteiden takaa voisi löytyä? Lähestymistapoja on varman yhtä monta kuin lähestyjiäkin, mutta tällä kertaa tarkastelen asiaa koherenssin käsitteen näkökulmasta.

Mitä merkitsee termi koherenssi psykologiassa? Alunperin sillä viitataan Aaron Antonovskyn käsitteeseen, jolla tarkoitetaan varsin pysyväisluonteista persoonallisuudenpiirrettä, joka liittyy yksilön elämänhallinnan tunteeseen. Tämä taas rakentuu seuraavista elementeistä:
-Ymmärrettävyys (comprehensibility)
-Hallittavuus (manageability)
-Mielekkyys (meaningfulness)
    Tässä kirjoituksessa käsitettä käytetään kuitenkin johonkin tilanteeseen liittyvänä yksilön tunnekokemuksena.

Miten koherenssin tunne ilmenee voiton kohdalla? Esimerkiksi seuraavien lauseiden kautta:
"Voitin, koska olen treenannut hyvin." (Ymmärrettävyys)
"Voitin, koska minulla oli pelisuunnitelma ja toteutin sen." (Hallittavuus)
"Menestyminen on kivaa." (Mielekkyys)

Häviön kohdalla koherenssin puute voisi ilmetä vaikka näin:
"Hävisin, enkä kertakaikkiaan ymmärrä miksi vastustaja sai pisteet suorituksestani." (Y)
"Hävisin, enkä kyllä hallinnut peliä hetkeäkään." (H)
"Lopetan koko lajin. Mitä järkeä tässä on?" (M)

Helposti voisi ajatella, että mitä täydellisemmin koherenssin kaikki osa-alueet toteutuvat niin sen paremmalta tuntuu ja toisinpäin. Asia ei ehkä kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Jos muistelen vaikka omia matsejani esimerkki-mielessä, niin karvaimmat tappiot ovat kahta seuraavista tyypeistä:
A) Tuomari teki käsittämättömän ja epäoikeudenmukaisen ratkaisun.
B) Alisuoritin räikeästi.
    Molemmissa tapauksissa mielekkyys on kyseenalaista, mutta A:ssa korostuu ymmärrettävyyden puute ja B:ssä hallinnan puute. A:ssa on voinut vallita hallinnan tunne siihen asti, että tuomari on tehnyt täydelliseen ymmärtämisen puutteeseen johtavan ratkaisun. B:ssä taas saattaa olla hyvin tiedossa (ymmärryksen piirissä siis) että pelaa huonommin kuin pitäisi, jolloin hallinnan puute on ehkä hallitsevin tunne (tosin, voihan sitäkin olla vaikea ymmärtää, että miksi näin on). Usein näihin on kuitenkin jokin ymmärrettävä selitys kuten väsymys, raju painojen veto, toipilaisuus tai jokin sosio-psykologinen syy.
    Jos taas puhutaan voitoista, on tilanne hieman samantyyppinen. Omassa mielessäni kirkkaimpina säilyviä voittoja ovat useimmiten olleet:
A) Voitin, koska olin harjoitellut oikein ja toteutin työni tulokset haluamallani tavalla.
B) Olin väsynyt ja/tai loukkaantunut, mutta jotenkin aivoni ja kehoni tuottivat täysin nerokkaan ratkaisun, jolla voitin pelin.
    A:n kohdalla hyvän koherenssin kaikki osa-alueet toteutuvat, mutta B:n kohdalla mennään alueille, joita voi olla vaikea analysoida tietoisesti (ymmärtää siis) tai hallita varmasti. Koherenssin tunteen osa-alueet ovat siis toteutuneet vajavaisesti jos ollenkaan, mutta tulos on silti ollut loistava.

Tämän pohdinnan kohdat sopivat toki muuhunkin elämään, mutta sielläkään koherenssin toteutuminen ei ole mikään absoluuttinen onnellisuuden tai onnettomuuden mittari. Sekä "puskista" tulevat ikävät tapahtumat että itse mokatut jutut saattavat tuottaa suurta surua. Samoin sekä omalla määrätietoisella työllä saavutettu menestys että yllättäen tarjottu onni voivat tuottaa yhtä suurta iloa ja täyttymyksen tunnetta. Miten voisi esimerkiksi rakastumista tai lottovoittoa tai toisaalta lyhyitä huikaisevia onnen hetkiä analysoida koherenssin näkökulmasta..?

Summa summarum: vaikka koherenssin tunteen osa-alueiden toteutuminen tai toteutumattomuus ei aina kerrokaan suoraan tilanteen positiivisuudesta tai negatiivisuudesta voi sen analysointi joissain tilanteissa auttaa selviämään epäonnistumisista tai toistamaan onnistumisia.