Mutta mitä tarkoittaakaan tokui-waza, kirjaimellisesti ja laajemmin ajateltuna?
Tokui tarkoittaa kunniaa, ylpeyttä tai asiaa, jossa joku on loistava. Tokui-waza tarkoittaa sitä tekniikkaa, johon ottelija ensisijaisesti pyrkii tai jota hän suosii. Tokui-wazoja voi ja korkealla tasolla kilpailtaessa pitääkin tietysti olla useampia.
Mistä tokui-wazan tunnistaa? Tästä on varmaan olemassa eri näkemyksiä, mutta mielestäni tokui-waza on se tekniikka, joka toistuvasti tunkeutuu tietoisen ajattelun ohi ja käyttää ottelijan kehoa toteutumiseensa. Kyseessä ei ole mikään astraalihörhöily, vaan puhumme yhteensopivuudesta. Tokui-waza on siis sellainen liike, jolla on runsaasti mekaanisia, neurologisia, psyykkisiä ja fyysisiä ym. yhtymäkohtia ottelijan luontaisten ominaisuuksien kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, että esim. pitkäsääriselle ottelijalle sopisi aina uchi-mata. Ottelijan fyysisistä ominaisuuksista voi ehkä päätellä mahdollisia tokui-wazoja, mutta mistään itsestäänselvyyksistä tai varmoista totuuksista ei voida puhua.
Voiko tokui-wazan valita? Edelle kirjoittamani valossa ei, vaan tokui-waza valitsee ottelijan tai sitten ottelijan ominaisuudet valitsevat sen tiedostamattomasti. On viisautta tunnustaa tilanne, ja ajautua treenamaan luontaista tokui-wazaansa. Itse olin aikoinaan kovin tykästynyt yhteen heittoon ja sain sen kauniiseen kuntoon teknisesti. Harjoittelin sitä niin paljon, että olin sen kanssa lähes "naimisissa". Kisoissa ja randoreissa suhteemme toimi kuitenkin harvoin. Silloin esiin tuli "salarakas" - toinen tekniikka, jota en edes treenannut juurikaan. Meni käsittämättömän ja suorastaan naurettavan pitkään, ennen kuin tajusin virallistaa suhteeni tähän heittoon ja antaa sille sen ansaitseman huomion myös treeneissä.
Tiedän puhuvani isoilla kirjaimilla, mutta toisaalta jaan tämän mielipiteen eräiden korkeasti kunnioittamieni opettajieni kanssa: Judokalla on oltava vahva tokui-waza ja sitä on treenattava loputtomasti. Mitä korkeammalla tasolla otellaan sitä useampia tokui-wazoja pitää olla - toki kuitenkin vain siinä määrin, että paketti pysyy kasassa.
Tokui-waza on kuin ottelijan hermostoon kirjoitettu koodi: Parhaimmillaan judoka löytää oikean suuntaisen vihjeen sopivasta tekniikasta, treenaa, kehittyy ja menestyykin omalla tasollaan. Oikean koodin alkeet ovat valmiina ja harjoittelu koodaa viestin syvemmälle. Ottelijalle sopimaton tekniikka ei aiheuta samaa efektiä yhtä voimakkaana, vaikka ko. tekniikan sitkeällä harjoittelulla tai jopa kuvaannollisesti päätä seinään hakkaamalla johonkin kuntoon saisikin.
Tokui-waza on ässä hihassa - mitä useammassa hihassa, sen parempi - siinä missä "väkisin" treenattu tekniikka on parhaimmillaan pienenpuoleinen valtti. Voisi myös sanoa, että tokui-waza on toinen luonto, mikä kertoo aika olennaisesti sen symbioosista ottelijan ominaisuuksien kanssa. Jos tokui-waza ei osoittaudukaan siksi mitä toivoi, odotti ja itsepäisesti treenasi kannattaa silti olla (tähän pitäisi kirjoittaa jokin voimasana, mutta koska se ei sovi tekstin yleisilmeeseen jätän sen lisäämisen lukijan vastuulle)n kiitollinen siitä, että se yleensä on tehnyt itsensä tiettäväksi...
...Ja edessä voi olla kauniin ystävyyden alku...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti